Lehmosten sukuseura Norjassa

Lehmosten sukuseura teki heinäkuussa 1987 bussimatkan Norjaan Grue Finnskogin pitäjään, missä vietettiin jokakesäisiä Suomalaismetsien päiviä. Sukukokous pidettiin Puralan museotalossa. Kuvassa sukuseuran jäsenet Tvengsberget-talon puutarhassa. Talo on yksi suomalaisten raivaamista ja on Norjan Suomalaismetsien suurimpia. Taustalla Store Rögden-järvi ja melkein keskisuomalainen maisema.

Norjan Suomalaismetsien asuttaminen 1600-luvulla

Lehmosia muutti muiden sukujen mukana Suomalaimetsiin 1600-luvun alkupuolella. Grue Finnskog ja Store Rögden-järvi muodostivat Norjan suomalaisasutuksen keskuksen. Lehmoset ja Mulikat olivat ensimmäisiä sinne Suomesta muuttaneita sukuja. Suomalaisia sukunimiä ei asiakirjoissa ole mutta perimätietona ne tunnetaan edelleen. Juurien tutkiminen kiinnostaa, vanhat sukunimet kaivetaan esille ja vanhoja tapoja elvytetään erilaisten tapahtumien muodossa.

Sukututkijat ovat työskennelleet sekä Norjassa että Suomessa ja nyt tiedetään, että Suomalaismetsien Lehmoset – nimi tunnetaan Ruotsissa ja Norjassa edelleen muodossa Lehmoinen, kuten Suomessakin 1700-luvun lopulle saakka – ovat lähtöisin Laukaan Peurungan kylästä. Kylässä oli kaksi Lehmosten 1550-luvulla asuttamaa taloa, Kärkkää ja Finni. Finnin suku vaihtui jo 1575, kun Paavo Lehmonen muutti Säkinmäelle. Kärkkään talossa asui Paavon veli Heikki Lehmonen ja hänen poikansa Matti ja Tuomas. Talo jäi autioksi 1600-luvun alussa. Matin pojat Olavi ja Matti esiintyvät jo 1640-luvulla kirjoissa Itä-Värmlannissa. Tuomaasta ei merkintöjä ole löytynyt.

Y-DNA-tutkimusten avulla on saatu vahvistus sille, että Säkinmäen, Laukaan ja Suomalaismetsien Lehmoset ovat samaa alkuperää ja heidän yhteinen esi-isänsä on Tyrvännön Suotaalan kylän Laurilan talon isäntänä 1543-69 ollut Pekka Laurinpoika Lehmonen. Tutkimuksessa selvisi myös, että isälinja on tullut Skandinaviasta ja olemme viikinkien jälkeläisiä.

Kun Suomalaismetsiin muuttaneiden Lehmosten juuria on tutkittu Ruotsissa ja Norjassa, on todettu, että vähintään yksi sukupolvi on asunut Ruotsissa, mutta heidän lapsiaan on tavattu jo Norjan puolella. Vaikka osa suvun edustajista on jäänyt Ruotsiin, pääosa on jatkanut Norjaan. Grue Finnskogin pitäjä muodostui suomalaisalueen keskukseksi. Siitä suomalaisasutus levisi etelään aina Oslon eteläpuolelle saakka. Lännessä ja pohjoisessa leviäminen pysähtyi tuntureihin, kun siellä ei ollut huhdanpolttoon tarvittavia kuusimetsiä.

Ruotsissa muuttajat sulautuivat kanta-asukkaisiin. Vain Värmlannissa, jossa suomalaiset olivat pääväestönä, suomalaisuus säilyi. Samoin kävi Norjassa. Kieli ja tavat säilyivät vain Solörin maakunnassa, Norjan suomalaismetsissä. Värmlannissa ja Solörissa oli vielä 1950-luvulla muutama suomea puhuva 1600-luvulla muuttaneiden jälkeläinen. Tosiasiassa kieli oli 1600-luvun savoa, johon oli tullut paljon sanoja ruotsin ja norjan kielistä. Toinen maailmansota ja myöskin suomalaisten urheilijoitten saavutukset ovat saanet aikaan muutoksen norjalaisten suhtautumisessa suomalaismetsien asukkaisiin; kun ennen suomalaisuus piti salata, nyt jopa ylpeillään suomalaisilla juurilla.

Solörin kartta

Solör on Norjan pisimmän joen, Glomman, leveä laakso. Siellä sijaitsee
Norjan Suomalaismetsät. Alue sijaitsee Oslosta koilliseen, kartalla näkyvään kaupunkiin on Oslosta matkaa 100 km. Matka Kongsvingerista Suomalaismetsien keskukseen, Svullryaan, on 40 km. Kartalla Svullryan itäpuolella näkyvä järvi on Store Rögden, Iso Röytäjärvi. Paksu musta viiva on Ruotsin raja, sen takana idässä on Värmlanti.

Sukukokous Puralassa 10.7.1987

Lehmosten sukuseura piti Norjan matkallaan sukukokouksen Puralassa, joka on vanha suomalaistalo valtakunnan rajalla Ruotsin puolella. Kuvassa vasemmalta isäntänä toiminut, Solör-Värmland  Finnkukturföreningenin ruotsalainen puheenjohtaja Helge Härdne. Purala on lahjoitettu Finnkulturföreningenille museotaloksi, jossa pidetään paljon erilaisia tilaisuuksia.

Muistomerkkitaulun luovutus

Lehmosten sukuseuran puheenjohtaja Antti Ylönen (oikealla) luovuttaa
Solör-Värmland Finnkulturföreningenin ruotsalaiselle puheenjohtajalle Helge Härdnelle Lehmolanmäelle Hankasalmelle  pystytettyä muisto- patsasta esittävän taulun.

Kuvia Suomalaismetsistä

Finnetunet i Svullrya

Sekä Ruotsin että Norjan Suomalaismetsissä on paljon näkemisen ja kokemisen arvoista. Kuva on Norjan Grue Finskogista Svullryan ulkoilmamuseosta. Kuvassa Suomalaismetsien kirjailija Åsta Holt esittelee museon rakennuksia ja esineitä mm. suomalaisille Oslon Eläinlääkärikorkeakoulun  opiskelijoille.

”Se on mun akka”

”Se on mun akka, luulitteko työ että se on mun tyttö”. Norjan Suomalaismetsissä oli vuonna 1960 vielä yksi ”vanhaa savoa” puhuva mies, Peder Paulsen (kuvassa vasemmalla).

Kantasukujen muistomerkki

Store Rögden-järven (Iso Röytäjärvi) etelärannalle n. sata metriä Ruotsin rajasta Norjan puolelle pystytettiin vuonna 1970 muistomerkki seudun suomalaisille uudisasukkaille. Taustalla järven takana on Moldusbergin vuoren rinne, oikealla näkyy Erik Puraisen 1646 asuttama Puralan talo. Kolmessa lipputangossa liehuvat Norjan, Suomen ja Ruotsin liput.

Suomalaiset suvut

Muistomerkki on luonnonkivi, jonka tasaisella etusivulla on kirjoitettuna
yli 400 suomalaista sukunimeä. Keskellä kolmannessa jonossa on myös   nimi Lehmoinen.

Sverre ja monumentti

Sverre Östgård (1919-2002) katselemassa kuparilaatoilla olevia nimiä.  Sverre oli ylpeä suomalaisesta alkuperästään ja teki paljon suomalais- kulttuurin hyväksi. Hän oli Suomesta muuttaneiden Lehmosten jälkeläinen 11. sukupolvessa.