Eerikki Lehmonen, Seinäjoki eerikki.lehmonen@fimnet.fi
Kirjallisia tietoja Suomen asutuksesta ja henkilöistä on vasta 1540-luvulta, kun Kustaa Vaasa rupesi keräämään rahaa sotiaan varten ja määräsi maatilat verolle. Syntyi Maakirjat. Sitä vanhempaa aikaa voimme selvittää mm. DNA-tutkimuksilla.
Vanhin merkintä Lehmosista on Savon maakirjasta Vesulahden hallinto-pitäjän Norolan neljännenkunnasta. Siellä Paavo Lehmonen omisti 1547-51 Armisveden etelärannalla erittäin suuren tilan. Hämeessä Tyrvännön kappeliin kuuluvassa Suotaalan kylässä oli isäntänä 1539-1562 Tuomas Niilonpoika. Hän omisti veljensä Mikon kanssa erämaan Peurunkajärven rannalla nykyisen Laukaan pitäjän alueella. Sinne määrättiin 1552 asukkaaksi Tuomas, nimen perään on merkitty Lehmonen. Tuomas ei sinne kuitenkaan muuttanut vaan vuonna 1552 Paavo Pekanpoika Lehmonen ja hänen poikansa Paavo asettui sinne asumaan perustaen Finnin talon. Paavon veli Heikki Pekanpoika perusti Kärkkään tilan. Heikin jälkeen isäntänä oli Matti Lehmonen 1590-1606. Tilalla oli 1606 myös Tuomas Lehmonen.
Lehmosen suku hävisi Laukaasta. Matin pojat Olavi ja Matti tavataan 1640-luvun alkupuolella Itä-Värmlannissa Ruotsissa, seuraavaa sukupolvea jo Norjassa. Paavo muuttaa Säkinmäelle Lepaan herran lampuodiksi. Tuomas Lehmosesta ei ole löytynyt tietoja tai jälkeläisiä Ruotsista. Tuomas saattaa olla Kokkolassa Isonvihan aikaan esiintyneen Tuomas Lehmosen esi-isä.
Suvun kantaisänä voidaan pitää Tyrvännössä 1507 ollutta nimismiestä Niilo Juhonpoikaa. Kirjalliset tiedot ovat kuitenkin puutteellisia. Avuksi olemme saaneet DNA-tutkimukset, joilla voidaan seurata isä- ja äitilinjoja vuosituhansien taakse. Puhun nyt ns. Y-DNA:sta eli isälinjan periytymisestä. Sekä miehellä että naisella on ns. sukupuolikromosomit. Naisella ne ovat XX ja miehellä XY. Mies saa Y-kromosomin aina vain isältään, hän on saanut sen isältään jne. Näin meillä kaikilla miehillä pitäisi olla Aatamin Y-DNA, ainakin teoriassa. Todellisuudessa periytymisessä kuitenkin tapahtuu häiriöitä joita nimitetään mutaatioiksi. Näin on muodostunut erilaisia Y-DNA-yhdistelmiä ja isälinjoja, joista käytetään nimitystä klaani. DNA-tutkimukset ovat tärkeä apuväline sukututkimuksessa, kun kirjallisia tietoja ei ole olemassa.
Sukuseura sai Norjasta Yhdysvaltoihin muuttaneen Lehmosen jälkeläiseltä, Steve Trangsrudilta pyynnön Y-DNA:n tutkimiseksi. Minä lähetin suun limakalvonäytteen FamilyTree DNA:n laboratorioon Houstoniin. Kuukauden kuluttua tuli vastaus 12 ensimmäisestä markerista. Nämä olivat täysin yhteneväisiä Steven kanssa. Jo tämä tieto tarkoittaa, että Stevellä ja minulla on menneisyydessä ollut yhteinen esi-isä. Myöhemmin tuli tulos 67 markerista, mikä osoitti kolmen mutaation tapahtuneen. Sen katsotaan merkitsevän, että meillä on ollut yhteinen esi-isä 99,45-prosenttisesti 16 sukupolven sisällä. Arkistotutkimusten mukaan yhteinen esi-isämme on Säkinmäen Paavon ja Peurungan Heikin isä Pekka Laurinpoika, joka oli Tyrvännön Suotaalan kylän Mattilan talon isäntä 1543-69.
Tämä testitulos koskee meitä kaikkia miespuolisia Lehmosia. Tietenkin sillä edellytyksellä, että oikea isä on merkitty kirkonkirjoihin! Tuloksissa on todennäköisesti eroa muutamassa markerissa sillä vuosisatojen aikana on varmaan tapahtunut mutaatioita. Mutaationopeuden toteamiseksi olisikin hyvä saada tutkimustulos myös toisesta, suvun kaukaisinta haaraa edustavasta henkilöstä.
DNA-tutkimuksia tehdään eri puolilla maailmaa ja sukulaisia – niitä nimitetään ”geneettisiksi serkuiksi” – saattaa ilmaantua yllättäviltä tahoilta. DNA-tutkimukset ovat hyvä väline asutuksen leviämisen selvittämiseen. On jo selvinnyt, että Lehmonen kuuluu klaaniin I 1, joka on tullut Suomeen Skandinaviasta eli olemme viikinkien jälkeläisiä. Suurin osa maamme väestöstä on itäistä N-linjaa. Varmana pidetään, että Favorinin pappislinja on myös alkuaan Suotaalan Lehmosia, mutta se tulisi varmistaa DNA-tutkimuksilla. Myös Finni-suku, joka jatkoi Peurungassa Paavo Lehmosen siirryttyä Säkinmäelle, voi olla Lehmosia. Eli tutkittavaa riittää.